Uusi selvitys arvioi keinoja parantaa tietojenvaihtoa kansallisessa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistoiminnassa

Valtiovarainministeriö on laatinut selvityksen tietojenvaihdon parantamisesta kansallisessa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistoiminnassa. Tarkoituksena oli selvittää tietojenvaihtoon liittyviä esteitä ja mahdollisia kehittämistarpeita. Selkeimmiksi kehityskohteiksi arvioitiin tiedon liikkuvuuden parantaminen eri viranomaisten välillä sekä ilmoitusvelvollisten välisen tiedonvaihdon parantaminen erityisesti epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitusten yhteydessä.

Tarve selvityksen tekemiseen nousi kansallisessa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen viranomaisyhteistyöryhmässä. Tietojenvaihdon parantamisen tavoite on myös mainittu hallitusohjelman kirjauksessa sekä Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimenpideohjelmassa vuosille 2020–2023. 

Selvityksessä tuodaan esiin rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetussa laissa tarkoitettujen viranomaisten, ilmoitusvelvollisten sekä kansallisten työryhmien tietojenvaihdon ongelmakohtia. Selvitystyön lähteinä on käytetty kansallisten viranomaisten ja ilmoitusvelvollisten haastatteluja sekä voimassa olevaa lainsäädäntöä. 

Tiedonvaihdossa on useita kehittämiskohteita

Selvitys tuo esiin useita kehittämistarpeita, jotka voidaan karkeasti jakaa kolmeen eri kategoriaan: 

• lainsäädännölliset muutostarpeet 
• tietojenvaihdon kehittämisen käytännön muutostarpeet (kuten viranomaisohjeistus)
• viranomaisten ja ilmoitusvelvollisten välisen (nk. Public-Private-Partnership) yhteistyön kehittäminen.

Tietojenvaihto kansallisissa työryhmissä on lähtökohtaisesti hyvällä tasolla. Yleishyödyllisiä yhteisöjä koskeva tietojenvaihto ja viranomaisyhteistyö vaativat kuitenkin kehittämistä. Viranomaistoiminnassa tietojenvaihdon osalta selkeimmäksi kehityksen kohteeksi nousi tiedon liikkuvuuden parantaminen eri viranomaisten välillä. Esteinä tiedon siirtymiselle nähtiin erilaisten oikeuksien puuttuminen vastaanottaa tietoa tai luovuttaa tietoa eteenpäin. Myös tietosuojalainsäädäntö rajaa tietojenvaihtomahdollisuuksia viranomaisten välillä. Selvityksen mukaan Keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskuksen tulisi jakaa enemmän ajantasaista tietoa eri viranomaisille. 

Tietojenvaihto ilmoitusvelvollisten toiminnassa rajoittuu pitkälti laissa määriteltyjen velvoitteiden mukaiseen tietojenvaihtoon viranomaisten kanssa. Tiedonvaihtoa on kuitenkin tarkoitus kehittää erityisesti Public-Private-Partnership -yhteistyön avulla. Useat ilmoitusvelvolliset kaipaavat enemmän viranomaisohjeistusta rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistoiminnasta. Ilmoitusvelvollisten keskinäistä ja sisäistä tietojenvaihtoa rajaa erityisesti tietosuojalainsäädäntö sekä ammattisalaisuudet, mutta tietojenvaihto on kuitenkin rajoitetusti mahdollista. Ilmoitusvelvollisten välisen tietojenvaihdon parantamisen osalta keskiöön nousi rahanpesulain 4 luvun 4 §:n selkeyttäminen ja mahdollinen laajentaminen. Lainkohdassa säädetään epäilyttäviä liiketoimia koskevasta salassapitovelvollisuudesta ja salassapitovelvollisuutta koskevista poikkeuksista. Ilmoitusvelvollisten laajempi mahdollisuus vaihtaa tietoja keskenään mahdollistaisi ennakoivan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunnan.

Tietojenvaihdon voidaan katsoa olevan kohtuullisella tasolla, mutta sitä voidaan nostaa nykyisestä huomattavasti. Selvitystä seuraavassa jatkohankkeessa on tarkoitus arvioida löydettyjä kehittämistarpeita ja suunnitella konkreettisia toimenpiteitä tietojenvaihdon parantamiseksi. Valtiovarainministeriö toteuttaa jatkohankkeen vuoden 2022 aikana. 

Lisätietoa: [email protected]