Usein kysyttyä – rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estäminen

Rahanpesussa on kyse rahan alkuperän häivyttämisestä, kun raha on hankittu rikollisella tavalla. Rahanpesua edeltää aina jokin toinen rikos, kuten talous- tai huumausainerikos. Rahanpesussa pyritään saamaan nämä edeltävässä rikoksessa saadut varat näyttämään laillisilta. 

Terrorismin rahoittamisella tarkoitetaan toimintaa, jossa suoraan tai välillisesti annetaan tai kerätään varoja terroristista rikosta varten. Terroristiryhmän tai yksittäisen terroristin rahoittaminen tai rahoittamisen yrittäminen on rangaistavaa. Rahanpesun selvittelykeskus keskusrikospoliisissa ottaa vastaan ilmoituksia epäillystä terrorismin rahoittamisesta.

Rahanpesu ei ole aina ilmeistä tai selvästi havaittavissa, mutta sen seuraukset ovat vakavia. Siksi on tärkeää olla tietoinen tekijöistä, joissa voi olla mahdollisesti kyse rahanpesusta.

Rahanpesuun tai terrorismin rahoittamiseen voivat viitata esimerkiksi seuraavat toimet:

• Epätavalliset rahansiirrot tai liiketoimet, jotka eivät vaikuta sopivan asiakkaan tai henkilön normaaliin toimintaan
• Suuret käteistalletukset ja epätavallisen suuret tilivarannot, joihin ei ole annettu riittävää ja luotettavaa selvitystä varojen alkuperästä
• Sama henkilö on avannut useita tilejä, joille tehdään lukuisia pieniä talletuksia.
• Henkilö välttelee vastaamasta tai on selvästi vastahakoinen vastaamaan hänelle esitettyihin, varallisuuteen liittyviin kysymyksiin.
• Tietojen epäjohdonmukaisuus, joka voi ilmetä epäloogisuuksina toimitetuissa dokumenteissa (myös esimerkiksi saman henkilön käyttämät useat tunnistamisasiakirjat).
• Monimutkaiset rahoitusjärjestelyt tai varojen siirrot, joiden tarkoituksena on johtaa ulkopuolisia harhaan ja häivyttää varojen alkuperää
• Asiakas vetoaa kiireeseen ja haluaa liiketapahtumat hoidettavaksi poikkeavan nopealla aikataululla.
• Asiakkaan antamat ennakkotiedot ja tavoitteet tuotteiden tai palveluiden käytölle eivät vastaa todellista käyttöä.
• Asiakkaan ilmoittama ammattinimike tai palkkatulo ei ole oikeassa suhteessa liiketapahtumien tasoon tai tyyppiin.
• Tilinomistaja ei harjoita liiketaloudellista toimintaa, mutta tiliä käytetään erilaisiin taloudellisiin liiketapahtumiin.
• Useilla henkilöillä on käyttöoikeus tiliin, mutta henkilöillä ei näytä olevan perhe- tai liikesuhdetta toisiinsa.

Rahanpesun estämisen valvonta perustuu lukuisiin lakeihin, katso Lainsäädäntö-sivu.
 

Rahapeleissä on kansainvälisesti ja kansallisestikin todettu olevan riski rahanpesusta. Terrorismin rahoittamisen riski on katsottu huomattavasti pienemmäksi kuin rahanpesun riski. Rahapelejä ja rahapelitoimintaa voidaan käyttää hyväksi esimerkiksi häivyttämään laittomasta toiminnasta peräisin olevien varojen alkuperää tai laittomasta toiminnasta peräisin olevien varojen säilytyksessä. On tärkeää, että myös rahapelitoiminnassa huomioidaan väärinkäytösten riski ja niitä estetään, valvotaan ja niihin puututaan aktiivisesti. Tehokas rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estäminen kaikilla sektoreilla on koko yhteiskunnan etu.

• valtiovarainministeriö
• Suomen Asianajajaliitto
• Rajavartiolaitos
• Tulli
• Etelä-Suomen aluehallintovirasto
• Finanssivalvonta
• keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskus
• Poliisihallitus/arpajaishallinto
• Patentti- ja rekisterihallitus
• Verohallinto
• suojelupoliisi

• Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastainen toimintaryhmä (FATF, Financial Action Task Force on Money Laundering)
• Euroopan komissio
• Euroopan unionin neuvosto
• Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA)
• Euroopan pankkiviranomainen (EBA)
• Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen (EIOPA)
• Pohjoismaiden ja Baltian finanssivalvontaviranomaisten välinen yhteistyöryhmä

Rahanpesulaissa määriteltyjen ilmoitusvelvollisten, kuten pankkien ja vakuutusyhtiöiden, tulee luoda riskiperusteisen lähestymistavan perusteella omat asiakkaan tuntemiseen liittyvät menettelytapansa ja vähimmäiskriteerit, joita ne noudattavat asiakassuhteissaan. Rahanpesulaissa on säädetty myös ilmoitusvelvollisten velvollisuudesta tunnistaa ja tuntea asiakkaansa sekä tarvittaessa selvittää liiketoimeen sisältyvien varojen alkuperä. Ilmoitusvelvollisten tulee myös seurata asiakassuhteiden kehitystä ja palvelujen käyttöä osana liiketoiminnan riskien ja sisäisen valvonnan järjestämistä. Tällöin seurataan esimerkiksi asiakkaiden käyttämiä rahoituspalveluja, talletuksia, maksuliikennettä, sijoitustoimintaa tai vakuutuspalveluiden käyttöä. Ilmoitusvelvollisilla on myös selonottovelvollisuus, joka tarkoittaa sitä, että jos ilmoitusvelvollinen havaitsee tavanomaisesta poikkeavan tai epäilyttävän liiketoimen, sen on selvitettävä liiketoimen tarkoitusta ja perusteita ja harkittava saadun selvityksen perusteella, onko sen syytä tehdä ilmoitus rahanpesun selvittelykeskukselle.

PRH rekisteröi edunsaajatiedot kaupparekisteriin ja antaa tietoja niille, joilla on niille lain mukainen käyttötarkoitus. Näitä ovat erityisesti valvontaviranomaiset ja ilmoitusvelvolliset. PRH:lla on rooli myös valvontaviranomaisena. PRH valvoo, että tilintarkastajat noudattavat rahanpesulain velvoitteita.

Verohallinnolla on huolehtimisvelvollisuus, joka tarkoittaa, että Verohallinto tekee havaituista epäilyttävistä rahanpesuun tai terrorismin rahoittamiseen liittyvistä liiketoimista ilmoituksen Rahanpesun selvittelykeskukselle. Lisäksi Verohallinnon Harmaan talouden selvitysyksikkö tuottaa velvoitteidenhoitoselvityksiä muiden viranomaisten tehtävien tukemiseksi.

Verohallinnon on huolehdittava siitä, että sen toiminnassa kiinnitetään huomiota rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen ja paljastamiseen. Lain mukaan Verohallinto ei ole ilmoitusvelvollinen, mutta sillä on huolehtimisvelvollisuus. Siten Verohallinto tekee ilmoituksia rahanpesun selvittelykeskukselle havaitsemistaan rahanpesuun tai terrorismin rahoittamiseen liittyvistä epäilyttävistä liiketoimista.

Epäilyttäviä liiketoimia voidaan havaita kaikessa verovalvonnassa, esimerkiksi verotarkastuksessa, rekisteröinnissä, annetun ilmoituksen käsittelyssä tai maksuliikkeen seurannassa. 

Verohallinto osallistuu aktiivisesti erilaiseen viranomais- ja sidosryhmäyhteistyöhön sekä kotimaassa että kansainvälisilla foorumeilla. Verohallinnon henkilöstöä on koulutettu rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen tunnistamisesta. Verohallinnolla on ollut käytössä mm. OECD:n verohallinnoille laadittu rahanpesun tunnistamiskäsikirja sekä runsaasti muuta sisäistä koulutusmateriaalia.

Verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikkö tukee rahanpesun ja terrorismin torjuntaa tekeviä viranomaisia velvoitteidenhoitoselvitys-tietopalvelulla.

Verohallinto voi saada tietoja epäillyn rahanpesun esirikoksen, eli tässä kohtaa verorikoksen estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi sekä tutkintaan saattamiseksi. Verohallinto ei saa rahanpesun selvittelykeskukselta tietoja pyytämällä. 

Rahanpesun indikaattorit ovat pitkälti samoja kuin vastaavat riskitekijät harmaassa taloudessa ja talousrikollisuudessa. Rahanpesu otetaan huomioon Verohallinnon harmaan talouden torjunnan ennalta estävässä toiminnassa, rekisteröinnissä, jälkikäteisessä valvonnassa sekä maksuliikkeessä, kuten myös muukin rikollinen toiminta.

Rajavartiolaitoksen toiminnassa pyritään havaitsemaan viitteitä rahanpesusta. Yleensä havainnot tehdään joko Rajavartiolaitoksen rajatarkastus- tai rikostorjuntatehtävien yhteydessä. Jos Rajavartiolaitos havaitsee toiminnassaan viitteitä rahanpesusta, siirtyy asian käsittely Keskusrikospoliisille ja Tullille. 

Taloudellisten pakotteiden vastuuviranomainen Suomessa on ulkoministeriö, jonka sivuilta on saatavissa tietoa pakotteiden asettamisesta ja noudattamisesta. Pakotteiden täytäntöönpanosta puolestaan vastaa Ulosottolaitos. Poliisin vastuulle pakoteasiat siirtyvät silloin, kun on havaittavissa viitteitä pakotteiden kiertämisestä.

Rikoslaissa on säädetty säännöstelyrikoksesta, jonka tunnusmerkistö täyttyy, jos pakotesääntelyä yritetään rikkoa tai rikotaan. Jos ilmoitusvelvollinen havaitsee kyseistä toimintaa, asiasta tulee tehdä epäilyttävän liiketoimen ilmoitus. Selvittelykeskus käsittelee pakoteliitännäiset rahanpesuilmoitukset tehostetusti ja luovuttaa tietoja esimerkiksi poliisilaitoksille, Tullille, suojelupoliisille, ulosotolle ja ulkomaisille selvittelykeskuksille.

Keskusrikospoliisi (KRP) päättää henkilön varojen jäädyttämisestä, jos laissa varojen jäädyttämisestä terrorismin torjumiseksi säädetyt edellytykset täyttyvät. Muun muassa silloin kun henkilöä on syytä epäillä, hänelle vaaditaan rangaistusta tai hänet on tuomittu terrorismirikoksesta, KRP:llä on velvollisuus jäädyttää henkilön varat.

Päätöksen täytäntöönpanosta vastaa Ulosottolaitos, joka huolehtii myös siitä, että henkilön varoja ei pidetä jäädytettyinä siltä osin, kun niitä tarvitaan

• päätöksen kohteena olevan henkilön tai tämän huollettavien ruoka-, asumis- ja terveydenhuoltokustannusten tai muiden vastaavien tarpeellisten kustannusten kattamiseeen

• verojen, veronluonteisten maksujen, viranomaismaksujen tai pakollisten vakuutusmaksujen tai varojen hoidosta aiheutuvien kustannusten maksamiseen

• vahingonkorvauksen maksamiseen tai sellaisen velvoitteen täyttämiseen, jonka suorittamisvelvollisuus on syntynyt ennen jäädyttämispäätöksen tekoa, edellyttäen, että suorituksen saajan varoja ei ole jäädytetty.

Tavallinen kuluttaja edesauttaa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä parhaiten vastaamalla asianmukaisesti finanssialan toimijoiden ja viranomaisten asiakkaan tuntemiseen liittyviin kysymyksiin. Toimijoilla on lakisääteinen velvollisuus esittää kysymyksiä asiakkaalle, joten kysymykset eivät suoraan tarkoita, että asiakasta epäiltäisiin osallisuudesta rahanpesuun tai terrorismin rahoittamiseen.

Kuluttajan on tärkeää olla aina yhteydessä omaan palveluntarjoajaansa ja tarvittaessa poliisiin matalalla kynnyksellä, jos hän epäilee huijausta tai muuta finanssipalveluihin kohdistuvaa epäilyttävää toimintaa.

Yksityishenkilö voi tehdä ilmoituksen nimettömänä poliisin nettivinkin kautta.

Rahanpesun rangaistavuus ei edellytä teon tahallisuutta. Tuottamuksellisesta rahanpesusta voidaan tuomita henkilö, joka on ryhtynyt rahanpesun tunnusmerkistön mukaiseen tekoon törkeästä huolimattomuudesta. Kyse voi olla esimerkiksi tilanteesta, jossa joku vastaanottaa omaisuutta selvästi tavanomaisesta poikkeavissa olosuhteissa, jolloin vastaanottajalla on painava syy epäillä varojen alkuperää. 

Lain mukaan pankin ja muun ilmoitusvelvollisen on säilytettävä henkilöllisyyden todentamisessa käytetyn asiakirjan nimi, asiakirjan numero tai muu tunnistetieto ja myöntäjä. Vaihtoehtoisesti tai lisäksi voidaan säilyttää kopio asiakirjasta. Pankki tai esimerkiksi vakuutusyhtiö saa siten ottaa kopion asiakkaan henkilöllisyystodistuksesta.
Asiakkaan tuntemistiedot ja niiden säilyttäminen rahanpesulaissa

Pankin on tunnistettava asiakkaansa ja todennettava tämän henkilöllisyys vakituista asiakassuhdetta perustettaessa tai viimeistään ennen kuin asiakas saa liiketoimeen sisältyvät varat tai muun omaisuuden tai ennen kuin liiketoimi on suoritettu loppuun. Tämän lisäksi pankin on tunnistettava asiakkaansa ja tarvittaessa todennettava tämän henkilöllisyys tietyissä rahanpesulaissa tai muissa finanssialaa säätelevissä laeissa säädetyissä tilanteissa kuten esimerkiksi silloin, jos aiemmin tehty henkilöllisyyden todentaminen ei ole ollut riittävä tai pankki epäilee sen luotettavuutta. Pankin on pystyttävä jälkikäteen osoittamaan pankin toimintaa valvovalle viranomaiselle mihin tunnistamisasiakirjaan asiakkaan henkilöllisyyden todentaminen on perustunut.

Asiakkaan tunnistaminen ja henkilöllisyyden todentaminen rahanpesulaissa
 

Peruspankkipalveluasiakkuudella tarkoitetaan asiakassuhdetta, jossa asiakkaalla on käytössään vain maksutili, maksukortti ja verkkopankki.

Seuraavat tiedot ovat pankille tarpeellisia ja välttämättömiä peruspankkipalveluasiakkuutta perustettaessa ja sitä ylläpidettäessä

• asiakkaan nimi, osoite, henkilötunnus, kansalaisuus
• tieto siitä, onko asiakas merkittävässä julkisessa asemassa, tällaisen henkilön perheenjäsen tai läheinen yhtiökumppani
• tieto asiakkaan taloudellista asemaa kuvaavasta elämäntilanteesta (esim. palkansaaja, eläkeläinen, opiskelija)
• tieto siitä, onko kyseessä asiakkaan pääasiallinen pankkiasiakkuus
• tieto varojen ja säännöllisten maksutapahtumien/rahavirtojen alkuperästä tai lähteestä
• arvio asiakkaan säännöllisen maksuliikenteen määrästä
• arvio asiakkaan ulkomaan maksujen määrästä ja peruste maksuille.

Muissa kuin peruspankkipalveluasiakassuhteissa pankin voi olla perusteltua kysyä edellä mainittujen kysymysten lisäksi muita tuntemiseen vaikuttavia tietoja. Näiden tietojen tarpeellisuus riippuu asiakassuhteen laadusta ja laajuudesta.

Kukin pankki tai muu ilmoitusvelvollinen määrittelee itse asiakkailtaan kysyttävät tuntemistietojen selvittämiseen liittyvät kysymykset. Laissa on määritelty vähimmäistiedot, jotka ilmoitusvelvollisen on säilytettävä asiakkaastaan. Vähimmäistietojen lisäksi ilmoitusvelvollinen voi kysyä asiakkaalta muitakin tietoja, mikäli se katsoo tietojen saamisen tarpeelliseksi riskiarvioonsa pohjautuen.

Pankki kysyy asiakkaalta tietoja pankkipalveluiden käytöstä ja aiotusta käytöstä, jotta se pystyisi paremmin arvioimaan, minkälainen pankkipalveluiden käyttäminen ja millaiset maksutapahtumat ovat asiakkaan normaalia toimintaa. Asiakkaan normaalin toiminnan hahmottamisen avulla pystytään paremmin tunnistamaan tavanomaisesta poikkeavat liiketoimet ja tarvittaessa selvittämään varojen alkuperää. Tavanomaisesta poikkeavien liiketoimien tunnistaminen ja niiden selvittäminen on pankin lakisääteinen velvollisuus.
Asiakasta koskevien tietojen hankkiminen rahanpesulaissa
 

Pankin tai muun ilmoitusvelvollisen on pidettävä kaikki asiakkaan tuntemista ja liiketoimia koskevat asiakirjat ja tiedot ajantasaisina ja olennaisina. Tämä edellyttää, että tietoja tarkistetaan ja selvitetään tasaisin väliajoin. Pankki tai muu ilmoitusvelvollinen määrittelee riskiperusteisesti kuinka usein ja missä tilanteissa tietoja kysytään asiakkaalta.

Asiakkaan tuntemistiedot ja niiden säilyttäminen rahanpesulaissa

Pankin tai muun ilmoitusvelvollisen on lain mukaan selvitettävä asianmukaisesti, onko asiakas tai asiakkaan tosiasiallinen edunsaaja kyseisellä hetkellä tai onko hän ollut poliittisesti vaikutusvaltainen henkilö, poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön perheenjäsen tai poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön yhtiökumppani. Pankki tai muu ilmoitusvelvollinen ei kysy asiakkaan poliittista kantaa.

Poliittisesti vaikutusvaltaista henkilöä ja tämän perheenjäsentä sekä yhtiökumppania koskee tehostettu tuntemisvelvollisuus, jonka pankki tai muu ilmoitusvelvollinen toteuttaa.

Poliittisesti vaikutusvaltaiseen henkilöön liittyvä tehostettu tuntemisvelvollisuus rahanpesulaissa

Kaiken kattavaa julkista rekisteriä poliittisesti vaikutusvaltaisista henkilöistä ei ole saatavilla. Poliittisesti vaikutusvaltaiset henkilöt löytyvät useimmissa tapauksissa julkisista lähteistä, mutta heidän lähipiiriinsä kuuluvia tai yhtiökumppaneita ei näistä usein löydy. Tämän vuoksi pankki tai muu ilmoitusvelvollinen tavallisesti kysyy asiaa suoraan asiakkaalta.

Tosiasiallinen edunsaaja on henkilö, joka joko omistaa yrityksen tai muuten käyttää määräysvaltaa yrityksessä. Vähintään yhden seuraavista kriteereistä on täytyttävä, jotta henkilö on tosiasiallinen edunsaaja

1. Hän omistaa yli 25 prosenttia yrityksen osakkeista suoraan tai välillisesti toisen yrityksen kautta.
2. Hänellä on yli 25 prosentin osuus yrityksen äänivallasta suoraan tai välillisesti toisen yrityksen kautta.
3. Hän käyttää muulla perusteella tosiasiallista määräysvaltaa yrityksessä.

Tosiasiallisen edunsaajan tunnistaminen rahanpesulaissa

Pankkien, vakuutusyhtiöiden ja muiden finanssialan toimijoiden on rahanpesulain mukaan tunnistettava ja tunnettava asiakkaansa ja kerättävä heistä tietoja. Tiedot tosiasiallisista edunsaajista kuuluvat asiakkaista kerättäviin tietoihin.

Asiakkaan tuntemistiedot ja niiden säilyttäminen rahanpesulaissa

Useimpien yritysten täytyy tehdä kaupparekisteri-ilmoitus tosiasiallisista edunsaajistaan ja sen jälkeen pitää tiedot ajan tasalla kaupparekisterissä. PRH antaa kaupparekisteriin merkittyjä edunsaajatietoja viranomaisille ja rahanpesun selvittelykeskukselle ilman, että kyseiselle yritykselle ilmoitetaan asiasta etukäteen. Myös ulkomaiset valvontaviranomaiset voivat pyytää tietoja tosiasiallisista edunsaajista suoraan PRH:lta.

Pankkien ja muiden ilmoitusvelvollisten on selvitettävä asiakkaan tosiasialliset edunsaajat asiakkaan tuntemisvelvollisuuden täyttämiseksi. PRH antaa ns. edunsaajaotteella tiedot yrityksen rekisteröidyistä edunsaajista niille, joilla on tiedoille rahanpesulain mukainen käyttötarkoitus. Käytännössä näitä ovat viranomaisten ohella myös mm. pankit, vakuutusyhtiöt ja muut finanssilaitokset, joilla on asiakkaan tuntemisvelvollisuus. Ilmoitusvelvolliset voivat hyödyntää PRH:n edunsaajaotteen tietoja selvittäessään tosiasiallisten edunsaajien tietoja, mutta ne eivät kuitenkaan saa luottaa yksinomaan rekisteröityjä edunsaajia koskeviin tietoihin asiakkaan tuntemisvelvollisuutta täyttäessään. Ilmoitusvelvollisilla on lisäksi velvollisuus ilmoittaa PRH:lle, mikäli se havaitsee puutteita tai epäjohdonmukaisuuksia kaupparekisteriin merkityissä edunsaajatiedoissa. Tämän tarkoituksena on varmistaa, että tosiasiallisista edunsaajista rekisteröidyt tiedot ovat oikeita ja ajan tasalla.

Useimpien yritysten täytyy tehdä maksuton ilmoitus, mm. osakeyhtiöiden (ei kuitenkaan pörssiyhtiöiden) ja osuuskuntien. Toiminimiyrittäjät eivät ilmoita tietoja. Lue prh.fi-sivuilta lisää yrityksistä, joiden täytyy tehdä edunsaajailmoitus.

Tee ilmoitus viipymättä seuraavissa tilanteissa 

• Yritys ei ole ilmoittanut edunsaajatietojaan kaupparekisteriin 1.7.2019 ja 1.7.2020 välisenä aikana.
• Edunsaajatiedot ovat muuttuneet.
• Uusi yritys on rekisteröity.
• Et ole enää yrityksen edunsaaja.

Huomaa: Edunsaajailmoitus täytyy tehdä myös silloin, kun yrityksellä ei käsityksensä mukaan ole rahanpesulain mukaisia edunsaajia.

Tee ilmoitus netissä YTJ-palvelussa. Lue ohje edunsaajailmoituksen tekemisestä prh.fi-sivuilta.

Tilitoimiston työntekijä voi tehdä ilmoituksen, jos olet antanut hänelle valtuutuksen tehdä kaupparekisteri-ilmoituksia yrityksesi puolesta. Valtuutuksen annat YTJ-palvelussa. Lue lisää valtuuttamisesta ytj.fi-sivuilta.

Ilmoituksen jättämisen jälkeen sinun on huolehdittava tietojen ajantasaisuudesta. Jos tiedoissa tapahtuu muutoksia, tee uusi edunsaajailmoitus. Lue ohje edunsaajailmoituksen tekemisestä prh.fi-sivuilta.

Tieto näkyy yrityksen kaupparekisteriotteella ja Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) Virre-tietopalvelussa. Virre-tietopalvelussa voi tehdä maksuttoman haun Y-tunnuksen perusteella. Tieto näkyy hakutuloksessa yrityksen perustiedoissa. Siirry Virre-tietopalveluun.

Käytännössä yrityksen toiminta voi vaikeutua, jos se ei tee ilmoitusta. Esimerkiksi pankeilla, tilitoimistoilla ja asianajotoimistoilla on velvollisuus tunnistaa asiakkaansa ja tarkistaa edunsaajatiedot. Yritys- ja yhteisötietolaissa on säädetty, että ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä voidaan tuomita sakkoa. Tarkoituksella virheellisten tietojen ilmoittaminen on rikoslain mukainen rekisterimerkintärikos. Puutteellisista ja muuttuneista tiedoista on ilmoitettava PRH:een aina viipymättä. 

Pankeilla ja muilla ilmoitusvelvollisilla on lain mukaan velvollisuus selvittää ja säilyttää tiedot tosiasiallisten edunsaajien nimestä, syntymäajasta ja suomalaisesta henkilötunnuksesta ja sen puuttuessa kansalaisuudesta.

Aatteellisen yhdistyksen tosiasiallisina edunsaajina pidetään yhdistysrekisteriin merkittyjä hallituksen jäseniä, minkä vuoksi pankin tai muun ilmoitusvelvollisen on kysyttävä ja säilytettävä jokaisen yhdistyksen hallituksen jäsenen tiedot.

Asiakkaan tuntemistiedot ja niiden säilyttäminen rahanpesulaissa

Pankeilla tulee olla riittävät ja ajantasaiset tiedot muun muassa asiakkaan toiminnasta, taloudellisesta asemasta ja varojen alkuperästä. Tarvittaessa pankkien tulee myös selvittää yksittäiseen liiketoimeen sekä varojen nostoon tai talletukseen liittyvien varojen alkuperä ja käyttötarkoitus.

Pankkien tulee määritellä itse tilanteet tai kriteerit, joiden perusteella asiakasta pyydetään selvittämään varojen alkuperä ja käyttötarkoitus. Finanssivalvonta tai lainsäätäjä ei ole antanut määräystä siitä, minkä suuruista käteisnostoa tai käteistalletusta tehtäessä varojen alkuperää koskeva kysely tulisi täyttää, vaan kukin pankki määrittelee kriteerit itse.

Pankki voi myös jälkikäteen pyytää selvitystä automaatista nostettujen varojen käyttötarkoituksesta.

Kuiteilla on mahdollista osoittaa varojen alkuperä, minkä vuoksi pankit usein pyytävät kuitteja käteispanojen yhteydessä.

Pankki voi lisäksi pyytää asiakkaalta tilille tulevien varojen alkuperästä muutakin kirjallista selvitystä sekä todistuksia liiketoiminnasta, rekisteriotteita tai muita asiakirjoja, kuten kauppakirjaa tai testamenttia.

Pankeilla tulee olla riittävät ja ajantasaiset tiedot muun muassa asiakkaan toiminnasta, taloudellisesta asemasta ja varojen alkuperästä. Tarvittaessa pankkien tulee myös selvittää yksittäiseen liiketoimeen sekä varojen nostoon tai talletukseen liittyvien varojen alkuperä ja käyttötarkoitus.

Käteistä saa olla mukana miten paljon tahansa. Jos sinulla on käteistä mukanasi vähintään 10 000 euroa ja lähdet EU:n alueelta tai saavut EU:n alueelle, sinun tulee tehdä ilmoitus rahoista Tullille.

Lakiin perustuvana tehtävänä Tulli valvoo käteisen rahan kuljetuksia ja ehkäisee sillä tavoin rahanpesua ja terrorismin rahoittamista.

Voit täyttää käteisrahailmoituksen etukäteen Tullin nettisivuilla ja tulostaa sen Tullia varten. Tarvittaessa saat lomakkeen tullista. Esitä tulostettu ilmoitus ja rahat tullille, kun lähdet EU:n alueelta tai saavut EU:n alueelle. Toistaiseksi ilmoitusta ei voi tehdä sähköisesti. 
 

Jos käteistä on mukanasi 10 000 euroa tai enemmän, täytä Tullin nettisivuilta löytyvä käteisrahailmoitus ja esitä ilmoitus ja rahat tullille. Lomakkeessa kysytään mm. henkilötietojasi, rahan alkuperää ja käyttötarkoitusta. Selvitä myös etukäteen kohdemaan säännöt käteisrahan tuonnista.

Suomen tullille ei tarvitse tehdä ilmoitusta, kun matkustat EU-alueen sisällä. Selvitä kuitenkin etukäteen kohdemaan säännöt käteisrahan tuonnista, koska joissakin EU-maissa käteisrahat on ilmoitettava, vaikka kuljettaisiin vain EU-alueen sisällä.
 

Ei ole merkitystä, kenen rahaa kuljetat mukanasi. Sinun on tehtävä ilmoitus tullille kaikesta mukanasi olevasta käteisestä rahasta, jos sitä on 10 000 euroa tai enemmän, ja lähdet EU:n alueelta tai saavut EU:n alueelle. Ilmoituslomakkeessa pitää kertoa, kuka omistaa rahat. 

Sinua voidaan sakottaa. Myös rikostutkinta ja siitä seuraava oikeudenkäynti on mahdollinen.

Kuiteilla varojen alkuperää on mahdollista osoittaa, minkä vuoksi pankit usein pyytävät kuitteja käteispanojen yhteydessä.

Pankeilla tulee olla riittävät ja ajantasaiset tiedot muun muassa asiakkaan toiminnasta, taloudellisesta asemasta ja varojen alkuperästä. Tarvittaessa pankkien tulee myös selvittää yksittäiseen liiketoimeen sekä varojen nostoon tai talletukseen liittyvien varojen alkuperä ja käyttötarkoitus.

Asiakkaan tunteminen edellyttää, että pankki tai muu ilmoitusvelvollinen tietää kenen toimeksiannosta ja varoilla liiketoimia tehdään. Ilmoitusvelvollisilla on lakiin perustuva velvollisuus kysyä asiakkaaltaan tietoja palvelujen käyttötarpeesta sekä asiakkaan toiminnasta, taloudellisesta asemasta ja asioinnista.

Joissain tilanteissa näitä selvityksiä saatetaan kutsua "rahanpesulomakkeeksi" tai "rahanpesukysymyksiksi", vaikka kyseessä on lähtökohtaisesti lakiin perustuva asiakkaan tuntemiseen tarvittavien tietojen kartoittaminen.

Ilmoitusvelvollinen on oikeutettu kysymään tarvittaessa myös tilille tulevien varojen alkuperästä ja käyttötarkoituksesta. Pankki voi esimerkiksi pyytää asiakkaalta tilille tulevien varojen alkuperästä kirjallista selvitystä sekä todistuksia liiketoiminnasta, rekisteriotteita tai muita asiakirjoja, kuten kauppakirjaa tai testamenttia.

Jos pankki tai muu ilmoitusvelvollinen ei saa asiakkaalta rahanpesulain edellyttämiä tuntemistietoja sekä tietoja varojen alkuperästä, ilmoitusvelvollinen ei saa perustaa asiakassuhdetta, suorittaa liiketointa tai ylläpitää liikesuhdetta.

Pankki ei myöskään saa toteuttaa maksutapahtumaa maksutilin kautta, jos se ei saa riittäviä tietoja ja selvityksiä asiakkaalta.

Viime kädessä ilmoitusvelvollinen voi joutua rajoittamaan asiakkaan palveluiden käyttöä tai irtisanomaan asiakkuuden, mikäli tietoja ei saada, koska tällöin ilmoitusvelvollinen ei lain mukaan saa suorittaa liiketointa tai ylläpitää asiakassuhdetta.

Asiakkaan tunteminen rahanpesulaissa

Suomessa rahapeliyhteisön on tunnistettava asiakas ja todennettava tämän henkilöllisyys panoksen asettamisen yhteydessä, jos pelaajan asettama rahapanos on yhtenä suorituksena tai 
toisiinsa kytkeytyvinä suorituksina yhteensä vähintään 2 000 euroa. Tästä 2 000 euron rajasta on säädetty rahanpesulaissa, ja se on ehdoton. Lisäksi asiakas on tunnistettava ja tämän henkilöllisyys todennettava, jos kyseessä on epäilyttävä liiketoimi tai rahapeliyhteisö epäilee, että liiketoimeen sisältyviä varoja käytetään terrorismin rahoittamiseen tai sen rangaistavaan yritykseen. Koska asiakas pitää tällöin tunnistaa ja henkilöllisyys todentaa ennen kuin liiketoimi suoritetaan loppuun, rahapeliyhteisön on kysyttävä asiakkaalta henkilöllisyystodistusta rahapelaamisen yhteydessä.

Suomessa rahapeliyhteisön on tunnistettava asiakas ja todennettava tämän henkilöllisyys voiton maksamisen yhteydessä, jos pelaajan lunastama voitto on yhtenä suorituksena tai toisiinsa kytkeytyvinä suorituksina yhteensä vähintään 2 000 euroa. Tästä 2 000 euron rajasta on säädetty rahanpesulaissa, ja se on ehdoton. Lisäksi henkilöllisyys on todennettava, jos kyseessä on epäilyttävä liiketoimi tai rahapeliyhteisö epäilee, että liiketoimeen sisältyviä varoja käytetään terrorismin rahoittamiseen tai sen rangaistavaan yritykseen. Koska asiakas pitää tällöin tunnistaa ja henkilöllisyys todentaa ennen kuin asiakas saa haltuunsa liiketoimeen sisältyvät varat, rahapeliyhteisön on varmistettava asiakkaan henkilöllisyys ennen kuin maksaa voiton asiakkaalle.

Ilmoitus pitää tehdä silloin, kun ilmoitusvelvollinen havaitsee asiakkaansa toiminnassa jotakin epäilyttävää. Asia voi liittyä esimerkiksi:

• asiakkaan haluttomuuteen tunnistautua

• toimeksiantoon, jolla ei vaikuta olevan liiketaloudellista perustetta

• epäilyttävään varojen alkuperään

• yritykseen kiertää pakotteita

• järjestelyyn, jossa toimeksiannon yhteyshenkilö ei vaikuta olevan henkilö, jonka KYC- tai kaupparekisteritietojen perusteella tulisi hoitaa yrityksen asioita.

Ilmoitus epäilyttävästä liiketoimesta tulee tehdä, vaikka toimeksiannosta tai asiakassuhteesta olisi kieltäydytty. Epäilyttäviä liiketoimia on mahdotonta luetella tyhjentävästi, sillä ilmoitusvelvollisia toimialaoja on kymmeniä ja asiakasryhmien tavanomainen taloudellinen käyttäytyminen on hyvin erilaista asiakas- ja toimeksiantotyypistä riippuen.

Lain mukainen asiakkaan tuntemisvelvollisuus on keskeistä, kun ilmoitusvelvolliset tunnistavat epäilyttäviä liiketoimia. Kun asiakkaan sekä hänen viiteryhmänsä tavanomainen taloudellinen käyttäytyminen tunnetaan, on mahdollista havaita niistä poikkeavat liiketoimet ja pohtia, onko asiassa syytä tehdä ilmoitus epäilyttävästä liiketoimesta.

Ilmoitusvelvollisen vastuulla ei ole todentaa, että asiassa on kyse rahanpesusta, rahanpesun esirikoksesta tai terrorismin rahoittamisesta. Riittää, että asiassa on ilmoitusvelvollisen näkökulmasta jotakin epäilyttävää. Ilmoitus epäilyttävästä liiketoimesta ei siten ole rikosilmoitus.

Jos kuulut ilmoitusvelvollisiin, sinun tulee tehdä havaitsemistasi epäilyttävistä liiketoimista tai terrorismin rahoittamisen epäilystä viipymättä ilmoitus rahanpesun selvittelykeskukselle. Voit tehdä ilmoituksen sähköisesti ilmoitussovelluksella. Erityisestä syystä ilmoitus voidaan tehdä myös muuta salattua yhteyttä tai tietoturvallista menettelyä käyttäen.

Rahanpesun selvittelykeskus ei ilmoita epäilyttävän liiketoimen ilmoituksen kohteelle tehdystä ilmoituksesta. Lain mukaan epäilyttävää liiketoimea koskevan ilmoituksen tekijän nimi ja henkilöllisyys ovat salassa pidettäviä tietoja.

Tiedon saa kuitenkin luovuttaa laissa mainituissa käyttötarkoituksissa, kuten rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi sekä tutkintaan saattamiseksi. Sama koskee sitä rikosta, jolla rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen kohteena oleva omaisuus tai rikoshyöty on saatu tai saataisiin. Tämä tarkoittaa käytännössä usein esitutkintatoimenpiteitä. Jos asia etenee tutkintaan selvittelykeskuksen luovuttaman tiedon pohjalta, tutkintatiimi hankkii yleensä tutkintaa tukevat kirjalliset todisteet itse, esimerkiksi pankkitiedustelun keinoin.

Rahanpesun selvittelykeskus vastaanotti vuonna 2022 noin 230 000 ilmoitusta epäilyttävästä liiketoimesta. Osa ilmoituksista käsitellään manuaalisesti ja osa ilmoituksista käsitellään selvittelykeskuksen asettamien automaattisten indikaattoreiden perusteella.

Jos asiassa on viitteitä rahanpesusta, sen esirikoksista, terrorismin rahoittamisesta tai toimista, jotka voivat vaarantaa kansallista turvallisuutta, selvittelykeskus luovuttaa ilmoituksen tiedot eteenpäin. Usein ilmoituksen tiedot ovat riittämättömät tai ne voivat liittyä laajempaan kokonaisuuteen, jolloin selvittelykeskus hankkii kansallisen ja kansainvälisen yhteistyön avulla lisätietoja. Selvittelykeskus luovuttaa tietoja esimerkiksi poliisilaitoksille, Tullille ja suojelupoliisille sekä ulkomaisille selvittelykeskuksille.

Silloin kun ilmoituksessa on viitteitä rahanpesusta, sen esirikoksista tai terrorismin rahoittamisesta, rahanpesun selvittelykeskus avaa asiasta selvittelykokonaisuuden eli ”jutun”. Jos jutussa vaikuttaa olevan syytä epäillä rikosta, asia siirretään pääsääntöisesti joko paikallispoliisille tai keskusrikospoliisin tutkintaosastolle. Tutkinnassa ilmoitus epäilyttävästä liiketoimesta on usein osa laajempaa esitutkintamateriaalia, joka voi koostua pakkokeinoilla hankitusta materiaalista, kirjallisista todisteita, todistajien ja asianomistajien kertomuksista ja rikoksesta epäillyn kertomuksesta.

Ilmoitus epäilyttävästä liiketoimesta voi vain harvoin olla ainoa todiste rikosasiassa. Syyttäjä tekee esitutkinta-aineiston perusteella syyteharkinnan ja nostaa syytteen, jos on todennäköisiä syitä epäillä rikosta. Siinä tapauksessa asia siirtyy käräjäoikeuden käsittelyyn.  

Terrorismin rahoittamiseen viittaavia merkkejä asiakkaan käyttäytymisessä voidaan havaita monen eri riski-indikaattorin avulla. Erityisesti terrorismin rahoittamisen havaitsemisessa on tarpeen muodostaa kokonaiskuva asiakkaan taloudellisesta toiminnasta, sillä harvoin mikään epätavanomaisista liiketoimista yksinään on merkki terrorismin rahoittamisesta. Seuraamalla asiakkaan tilitapahtumia voidaan havaita esimerkiksi epätavallisen paljon retkeily- tai kamppailuvälineiden ostoja, kemiallisten aineiden ostoja, kaksikäyttötuotteiden hankkimiseen liittyviä maksutapahtumia tai muuta epäilyttävää, kuten äkillinen kaikkien tilivarojen nostaminen käteisenä.

Epäilyttävänä voidaan pitää myös, jos henkilö vastaanottaa tililleen useita pieniä summia ilman ymmärrettävää syytä tai tilillä on muutoin selittämättömiä tilitapahtumia. Terroristiseen toimintaan osallistuvat henkilöt saattavat siirtää varoja lähipiirilleen, jotka puolestaan siirtävät varoja eteenpäin esimerkiksi ulkomaille tai kotimaisille järjestöille, joiden toiminnan tarkoituksesta ei saada selvyyttä.

Myös maantieteellisiä indikaattoreita on mahdollista hyödyntää terrorismin rahoittamisen havaitsemisessa. Esimerkiksi henkilön matkustaminen tai varojen siirtäminen konfliktialueiden läheisyyteen saattaa olla yksi merkki terroristiryhmän tukemisesta. Asiakkaan käyttämistä palveluista voidaan tehdä päätelmiä, jotka tukevat terrorismin rahoittamisen ja vierastaistelijaksi lähtemisen havaitsemista. Esimerkiksi henkivakuutuksen ostaminen ja rahoitusyhtiön avulla maastokäyttöön tarkoitetun ajoneuvon hankkiminen yhdessä muiden indikaattoreiden kanssa saattavat olla epäilyttävää toimintaa terrorismin rahoittamisen näkökulmasta.

Jos olet yksityishenkilö, joka haluaa kertoa rahanpesuun tai terrorismin rahoittamiseen liittyvistä seikoista, voit lähettää asiaa koskevan sähköpostiviestin osoitteeseen [email protected] tai kertoa poliisille kiireettömän tiedon epäilyttävästä aineistosta tai ilmiöistä nettivinkin kautta.

RA-raportointi tehdään Finanssivalvonnan uuden raportointijärjestelmän raportoijan portaalissa. Raportoija näkee raportoijan portaalista raportoijakohtaiset raportointivelvollisuudet. 

Finanssivalvonnan sivuilla on tarkemmat ohjeet.

Finanssivalvonnan uuden raportointijärjestelmän käyttövaltuudet toimivat Suomi.fi:n Valtuudet-palvelulla, ja raportoijat huolehtivat käyttövaltuuksien hallinnasta.

Finanssivalvonnan sivuilla on tarkemmat ohjeet.

Nollaraportin eli Ei raportoitavaa -raportin voi jättää raportoija, jolla ei ole rahanpesulain tarkoittamia asiakkaita tai jolla ei ole vielä toiminta käynnistynyt. Jos toiminta on päättynyt, tulee asiasta ilmoittaa Finanssivalvonnalle, jotta raportointivelvollisuus voidaan poistaa.

Raportointi tulee tehdä aina raportoijan portaalin kautta.

Hakeudu rahanpesun valvontarekisteriin sähköisellä hakemuslomakkeella aluehallinnon asiointipalvelussa . Valvontarekisteri on julkinen ja sen tietoja voit tarkastella osoitteessa https://raksi.avi.fi/.

Jos havaitset virheen jo lähetetyssä hakemuksessa, voit ilmoittaa muutokset sähköpostilla osoitteeseen: [email protected]. Korjaamme hakemuksen tiedot ajantasaiseksi.

Käytämme rekisteröintipäätöksen tukena kaupparekisteriotetta, josta tarkistamme yrityksen perustiedot. Jos yrityksen kaupparekisteriin merkityissä perustiedoissa tapahtuu muutoksia, tiedot eivät päivity valvontarekisteriimme.

Muutokset yrityksen perus- ja muihin rekisteritietoihin tulee tehdä muutoslomakkeella, joka löytyy samasta asiointipalvelusta kuin rekisteröintihakemus.

Rahanpesun valvontarekisteriin rekisteröitymisestä perittävän maksun suuruus on säädetty valtioneuvoston asetuksessa aluehallintovirastojen maksuista. Koska kyse on asetuksessa säädetystä maksusta, sen määrää ei ole mahdollista kohtuullistaa.

Ajantasaisen maksutaulukon löydät aluehallintoviraston nettisivuilta. 

Rahanpesulain velvoitteet koskevat niin vanhoja kuin uusiakin asiakkaita, joten myös vanhojen asiakkaiden henkilöllisyys tulee todentaa, ellei sitä ole aikaisemmin missään vaiheessa tehty. Henkilöllisyys voidaan todentaa asiakirjasta, kuten esimerkiksi passista, tai vahvalla sähköisellä tunnistautumisella, esimerkiksi pankkitunnuksilla.

Ilmoitusvelvollisen tulee säilyttää henkilöllisyyden todentamisessa käytetyn asiakirjan nimi, asiakirjannumero tai muu tunnistetieto sekä asiakirjanmyöntäjä taikka kopio asiakirjasta, tai jos asiakkaan henkilöllisyys todennetaan sähköisesti, ilmoitusvelvollisen tulee säilyttää yksilöintitiedot todentamisessa käytetystä menettelystä tai lähteistä.

Jos vanhat asiakkaanne ovat jo tunnistautuneet sähköisesti siten, että edellä mainitut henkilöllisyyden todentamista koskevat yksilöintitiedot on säilytetty ja ne ovat hallussanne, asiakkaidenne henkilöllisyyden todentaminen täyttää jo nyt rahanpesulain vaatimukset.

Rahanpesulaissa on määritelty rajoitussäännös, jonka mukaan valvontarekisteriin ei tarvitse hakeutua, mikäli rahanpesulain alaista toimintaa harjoitetaan satunnaisesti tai hyvin rajoitetusti ja kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

• Toiminta on vähäistä, eli asiakkaan liiketoimet eivät ylitä 1 000 euroa.
• Toiminta ei ole yrityksen tai henkilön pääasiallista liiketoimintaa vaan siihen suoraan liittyvää oheispalvelua, jonka osuus tilikauden liikevaihdosta on enintään viisi prosenttia.
• Yrityksen pääasiallinen liiketoiminta ei kuulu rahanpesulain soveltamisalaan.
• Toimintaa tarjotaan pääasiallisen liiketoiminnan asiakkaille eikä sitä tarjota yleisesti yleisölle.
• Toiminta on muuta kuin maksulaitoslain 1. pykälän 2. momentin 5. kohdassa tarkoitettua rahanvälitystä.

Koska kaikkien yllä mainittujen ehtojen tulee täyttyä yhtäaikaisesti, rajoitussäännöstä voidaan pitää varsin tiukkana. Niinpä lähtökohtaisesti elinkeinonharjoittaja, joka harjoittaa mitä tahansa rahanpesulaissa määriteltyä toimintaa, kuuluu rahanpesulain soveltamisalaan. Aluehallintovirasto on katsonut rajoitussäännöksen voivan soveltua lähinnä isompaan yritykseen, jonka pääasiallinen liiketoiminta ei kuulu rahanpesulain soveltamisalaan (esimerkiksi isännöintitoimisto) ja tällaisen liiketoiminnan asiakkaille tarjottu rahanpesulain mukainen palvelu (esimerkiksi isännöintiasiakkaalle tarjottu taloyhtiön kirjanpidon hoitaminen) jää hyvin marginaaliseksi niin rahamääräisesti kuin yrityksen omankin liikevaihtoon verrattuna. Valtiovarainministeriön asetuksen (678/2017) 2. pykälän mukaan vähäisenä on pidettävä toimintaa, jossa asiakkaan liiketoimen suuruus tai toisiinsa kytkeytyvien liiketoimien suuruus yhteensä on alle 1 000 euroa.

Rahanpesun valvontarekisteriin tulee hakeutua vain niiden toimijoiden, jotka eivät ole toimilupavalvottavia tai velvollisia rekisteröitymään valvontaviranomaisen ylläpitämään muuhun rekisteriin.

Koska yrityksenne on jo valvontaviranomaisen muussa rekisterissä, teidän ei tarvitse tehdä hakemusta rahanpesun valvontarekisteriin. Pelkkä kaupparekisteriin kuuluminen puolestaan ei sulje pois velvollisuutta hakea aluehallintoviraston rahanpesun valvontarekisteriin.